Kouvolan Sanomissa on herättänyt paljon keskustelua lvi-, metalli- ja peltialan yrityksen toimitusjohtaja Kari Aallon haastattelu nuorten työmoraalista. KS julkaisi jutun nyt kokonaisuudessaan netissä.
Kari Aalto sanoo ammattiin valmistuvien ”hupparipoikien” olevan nykyisin niin huonoa raaka-ainesta, että ”sieltä on vaikea löytää jyviä”. Suomen naapurimaissa sen sijaan on hänen mukaansa väkeä, joka ei vieroksu töitä.
Aallon 55 työntekijän yritykseen palkattiin kesällä kuusi kesätyöntekijää. Jokainen heistä lähti pois tai lähetettiin pois.
Ensimmäinen kesätyöntekijä lähetti ensimmäistä työpäivää edeltävänä iltana tekstiviestin ”sori, en tulekaan töihin”.
Toinen tuli koulun päättäjäisistä työmaalle maanantain sijaan vasta tiistaina. Hänet lähetettiin kotiinsa.
Kolmannen kerrotaan ilmeisesti jääneen töistä yhtenä maanantaina, kun ”kevytmoottoripyörä ei lähtenyt käyntiin”. Tiistaina hän ei tullut, kun bensiini oli loppu. Kesätyöntekijää kehotettiin hommaamaan bensarahat jostain muualta.
Neljäs nuokkui toimitusjohtaja Aallon mukaan ”nurkassa aina kun se oli mahdollista”.
”Näiltä nuorilta puuttuu kokonaan vastuuntunto, ja suhteellisuudentaju on kadonnut. Rahan arvostus? Siitä ei ole tietoakaan”, Kari Aalto sanoo.
Yrittäjän mukaan nuorilla ei ole rytmiä, tai sitten he valvovat yöt ja nukkuvat päivät.
Älypuhelinten käyttöä hän sanoo työnantajan viholliseksi numero yksi.
”Kun nuoren rintataskussa piippaa, hitsauspilli putoaa käsistä saman tien. Vaikka koko kämppä palaisi, se viesti on katsottava ja siihen vastattava”.
Toimitusjohtaja ihmettelee 25-tuntisia kouluviikkoja. Hän kysyy, miten ne opettavat 40-tuntisiin työviikkoihin.
Yle haastatteli Kari Aaltoa tiistaina.
”He vain hipelöivät älypuhelimiaan ja laiskottelevat. Samaa porukkaa on todella vaikea saada töihin kuudelta aamulla. Hommat seisovat, jos pitäisi lähteä töihin muualle ja joku ei saavukaan paikalle”, Kari Aalto totesi.
”Isien ja äitien pitäisi ottaa järki käteen ja alkaa vaatia nuorta osallistumaan kotitöihin. Huoneen siivoukset, tiskaukset, nurmikon leikkuut. Se kantaa hedelmää”.
”Opettajat eivät pysty asiaa muutamassa vuodessa muuttamaan, eikä se ole heidän tehtävänsä. Lopulta kasvatuksesta tulee työnantajien tehtävä ja se on vielä mahdottomampaa, kun kuvioissa ovat mukana parikymppisten riennot”, hän sanoo.
